Tänään minulla on kirjoittajavieraana Susanne, joka kirjoittaa eräästä kirjasta, jota hän alkoi lukea tammikuun alussa.
Petra Rautiaisen romaani Tuhkaan piirretty maa
"Olen lopulta lukenut kirjan loppuun. Se oli mun toinen suomenkielinen kirja. (Ensimmäinen oli Miika Nousiaisen Pintaremontti, ja sitä ennen luin selkokirjoina Juurihoidon, Kiepauksen ja Tarhapäivän.)
Ostin kirjan, koska se kertoo toisen maailmansodan Lapista, tai itse asiassa jatkosodasta ja Lapin sodasta suomalaisesta perspektiivistä, ja myös jonkin verran saamelaisesta perspektiivistä.
Ennen kuin minä tulin Suomeen ensimmäistä kertaa, minä en tiennyt paljon sen ajan Suomesta. Minä en myöskään tiennyt paljon Saksan historiasta Suomessa toisen maailmansodan aikan. Tottakai saksalaisissa kouluissa ja myös yleisesti puhutaan vielä paljon natseista ja sodasta, mutta ei siitä, miten se vaikutti pieniin maihin niin kuin Suomi.
Minä asun Oulussa, mutta vietän myös aika paljon aikaa Lapissa. Siksi kirjan aihe tuntui mielenkiintoiselta. En ollut aluksi varma, onko kirja ehkä liian vaikea minulle, mutta se toimi yllättävän hyvin.
Tarinassa on varmaan monta yksityiskohtaa, joita minä en ole huomannut tai ymmärtänyt. Minä luulen kuitenkin, että ymmärsin tarinan ytimen hyvin, ja ymmärsin tarpeeksi hyvin, koska halusin jatkaa koko ajan ja tietää, mitä seuraavaksi tapahtui.
Kun minä luen suomenkielisiä kirjoja, minulle on toiminut hyvin, kun minä vain luen ja en edes yritä ymmärtää joka sanaa tai etsiä sitä sanakirjasta. Konteksti auttaa aina paljon. Silloin minä voin lukea sujuvammin kuin kun minun pitää pysähtyä koko ajan ja etsiä joku sana sanakirjasta.
Se on ollut minulle tosi ihmeellistä, kuinka monta sanaa minä en tunne, ja kuinka paljon minä voin kuitenkin ymmärtää."
 |
No comments:
Post a Comment