Tämän päivän juttu ei ole selkokieltä,
mutta se on selkokielestä.
Olen kuitenkin asetellut rivit niin,
että juttu näyttää selkokieleltä.:)
Tämä on siis haastattelu,
joka ilmestyy pian Suomenopettajat-lehdessä.
Haastattelin kesäkuussa Heidi Sippolaa,
joka opettaa suomea kotoutumiskoulutuksessa Kokkolassa.
Halusin tietää, miten selkokirjoja käytetään
aikuisten maahanmuuttajien opetuksessa.
 |
| Suomenopettajat-lehti |
Miten olet käyttänyt selkokirjoja opetuksessa?
Olen käyttänyt selkokirjoja sekä eriyttämisessä
että koko ryhmän oppimateriaalina.
Selkokirjat ovat hyvä haaste nopeasti eteneville opiskelijoille.
Ohjaan heidät toiseen luokkatilaan lukemaan selkokirjoja sillä aikaa,
kun kertaan jotain toista asiaa muun ryhmän kanssa.
Ohjeistan opiskelijani lukemaan tekstiä vuorotellen ääneen
ja käyttämään parviälyä tarinan ymmärtämisessä.
Tarvittaessa he voivat tulla kysymään minulta apua.
Opiskelijat kirjoittavat muistiin,
mitä rakenteita eivät ymmärrä,
ja myöhemmin käsittelemme uusia asioita yhdessä.
Pidän erityisesti selkokirjojen dialogeista,
sillä opiskelijat saavat niistä hyvän mallin erilaisista puhetilanteista.
Olen myös huomannut,
että opiskelijat uskaltavat tehdä
enemmän kysymyksiä selkokirjasta kuin oppikirjasta.
Kieltä opitaan parhaiten mukavan ja epämukavan rajalla,
ja siihen selkokirjat asettuvat hyvin.
Mitä selkokirjoja olet luettanut opiskelijoillasi?
Käytin aluksi - kun selkokirjoja ei juuri ollut -
Hannele Branchin kirjoittamaa kirjaa Matti ja Tuija-Liisa.
Sen luvut ovat sopivan lyhyitä
ja kirjan lopussa on luettelo kirjassa käytetyistä rakenteista.
Tekstin rakenteet myös monimutkaistuivat tarinan edetessä.
Helppolukuisten juonellisten tekstien löytäminen oli ennen vaikeaa,
mutta onneksi nykyään on yhä enemmän selkokirjoja,
joista voi valita sopivia luettavaksi.
Valinnanvaran kasvu on tuonut opiskelijoille mahdollisuuden
löytää selkokirjoja heitä kiinnostavista genreistä.
Varsinkin nopeille ja edistyneille tästä on ollut paljon iloa.
Viimeksi luetin ryhmälläni Satu Leiskon Tulin Suomeen -selkokirjan,
jossa on maahanmuuttajien tarinoita.
Miksi valitsit luettavaksi Tulin Suomeen -selkokirjan?
Kirja ilmestyi juuri sopivaan aikaan!
Näin siitä mainoksia,
tilasin kirjan itselleni ja huomasin,
että se on juuri oikean tasoinen ryhmälleni.
Luvut olivat sopivan lyhyitä ja arvelin,
että kirjan teemoista olisi mielenkiintoista keskustella ryhmän kanssa,
sillä jokaisella kotoutumiskoulutuksen opiskelijalla
on kokemus Suomeen tulemisesta.
Osa opiskelijoista osti kirjan itselleen,
mutta suurin osa lainasi kirjan kirjastosta
joko tavalliseen tapaan tai kaukolainana.
Millaisen opiskelijaryhmän kanssa luit Tulin Suomeen -selkokirjaa?
Kurssi alkoi helmikuussa,
ja tartuimme Tulin Suomeen -selkokirjaan toukokuussa,
jolloin opiskelijani olivat noin A2.1-tasolla.
Luimme yhden kappaleen viikossa,
joten tahti oli melko hidas.
Joskus luin kirjaa ääneen koko ryhmälle,
mutta yleensä opiskelijat käsittelivät tekstiä pienissä ryhmissä.
Millaista palautetta sait opiskelijoilta?
Opiskelijat olivat silmin nähden innostuneita siitä,
että luimme muutakin fiktiota kuin oppikirjan tekstejä.
Monet kokivat onnistumisen iloa siitä,
että pystyivät lukemaan ja ymmärtämään oikeaa,
aikuisille tarkoitettua kirjaa.
Mitä vinkkejä antaisit opettajille, jotka haluavat käyttää selkokirjoja opetuksessaan?
Tartu rohkeasti selkokirjaan.
Lue kirjaa ensin yhdessä opiskelijoiden kanssa
ja anna heidän sitten oivaltaa,
että he voivat ymmärtää tekstiä myös itse.
Esimerkiksi Facebookin Selkokirjalukupiirissä voi kysyä kirjavinkkejä
ja kuulla uusimmat selkokirjoihin liittyvät uutiset.
Kirjastosta löytyy yli 300 nidettä hakusanalla selkokirja.
Mitä toivot kustantajilta, selkokirjailijoilta ja selkomukauttajilta?
Toivon, että selkokirjoja julkaistaisiin myös e-kirjoina,
jolloin ne olisivat edullisempia
ja niitä voisi olla enemmän kirjastojen valikoimissa.
Kaikki selkokirjoihin liittyvä oheismateriaali
otetaan varmasti ilolla vastaan,
niin opettajien ei tarvitse itse laatia tehtäviä kirjoihin.
Olisi myös mielenkiintoista nähdä yhdellä silmäyksellä,
mitä rakenteita selkokirjassa on. (Kiitos ideasta, Heidi!)
Selkokirjat mahdollistavat sen,
että kaikenlaiset lukijat voivat nauttia kirjallisuudesta.
Opiskelijat eivät kuitenkaan automaattisesti löydä sopivaa luettavaa
tai luota omiin taitoihinsa.
Opettajan tehtävänä on ohjata opiskelijat
kiinnostavien selkokirjojen pariin
ja auttaa opiskelijoita huomaamaan,
että selkokirjoista voi saada paljon irti heikommallakin kielitaidolla.
Usein tuntuu kuitenkin siltä,
että opettajilla ei ole tarpeeksi aikaa perehtyä selkokirjoihin.
Selkokirjoista pitäisi siis puhua ja kirjoittaa enemmän
mediassa ja opetusalan tapahtumissa.
Olisi myös syytä korostaa,
että selkokirjat eivät ole vain heikoille lukijoille
vaan kaikenlaiset lukijat eri elämäntilanteissa voivat hyötyä selkokirjoista.
Selkokirjallisuuskin on hyvää kirjallisuutta!
.............................
Kiva, kun luet Random Finnish Lesson -blogiani
Kirjoitan yleensä englanniksi, mutta näin sunnuntaisin julkaisen selkokielisiä postauksia.
(Paitsi että tämä oli kyllä ihan tavallisella suomella.) Ota yhteyttä, jos etsit yksityisopettajaa tai selkomukauttajaa tai jos haluat kysyä selkokirjoista jotain.
No comments:
Post a Comment