Uusin selkomukautukseni ilmestyy aivan pian!
Banaanitalo-romaanin selkomukautus julkaistaan marraskuussa Ruotsissa, mutta toivottavasti se hankitaan myös mahdollisimman moneen Suomen kirjastoon. Kirja on osa Tukholman yliopiston projektia, jossa mukautetaan ruotsinsuomalaisia romaaneja selkokielelle.
Mistä selko-Banaanitalo kertoo?
(Eli selkokirjan takakansiteksti)
Leo Ylitalon Banaanitalo kertoo
suomalaisten nuorten aikuisten elämästä
Ruotsissa vuonna 1977.
Raimo ja hänen ystävänsä
tekevät töitä
opiskelevat ja juhlivat.
Osa nuorista haluaa jatkaa elämäänsä Ruotsissa,
mutta jotkut miettivät paluuta Suomeen.
Kaikkien elämä järkkyy,
kun 22-vuotias Lauri hyppää kerrostalon ikkunasta.
Miksi Lauri tappoi itsensä?
Maraboun suklaatehdas aloitti toimintansa
Tukholman lähellä Sundbybergissä vuonna 1919.
1960-luvun lopulla Sundbybergiin rakennettiin
Rakennuksen muoto oli hieman kaareva,
ja sen vuoksi sitä alettiin kutsua Banaanitaloksi.
Monet tämän romaanin henkilöistä
työskentelevät Maraboun tehtaassa
ja asuvat Banaanitalossa.
Sanasto Memrisessa
Olen juuri aloittanut selkokirjan sanaston tekemisen. Teen sen ensin ruotsiksi ja myöhemmin myös englanniksi. Voit jo opiskella kirjan sanastoa, vaikka et olisi vielä saanut selko-Banaanitaloa käsiisi.
Lue ja kuuntele
Selkokirjan ensimmäinen luku
Lauri
On Laurin syntymäpäivä
ja kesän kaunein aika vähän juhannuksen jälkeen.
Hän täyttäisi tänään 22 vuotta.
Lauri on pienessä vuokrayksiössään
Banaanitalon kymmenennessä kerroksessa.
Kaikki talon yksiöt ovat työsuhdeasuntoja.
Talon asukkaat ovat töissä Maraboun suklaatehtaassa,
Svenska Kullagerfabrikenin kuulalaakeritehtaassa
tai Pripps-panimossa.
Vuokra otetaan suoraan työntekijöiden palkasta
kaksi kertaa kuukaudessa.
Banaanitalon asunnot on kalustettu samalla tavalla:
sänky, pieni sohvapöytä, kaksi nojatuolia,
kirjahylly, ruokapöytä ja kaksi tuolia.
Lauri katselee ympärilleen viimeisen kerran.
Sitten hän avaa ikkunan
ja hyppää alas.
Seitsemän kerrosta alempana
Laurin työtoveri Raimo istuu syömässä
ja valmistautuu lähtemään iltavuoroon
Maraboun suklaatehtaalle.
Yhtäkkiä hän näkee,
kun jokin vilahtaa ikkunaruudun takana.
Oliko se lintu?
Iso merilokki?
Raimo avaa tuuletusikkunan
ja kurkistaa alas kadulle.
Maassa makaa hahmo,
joka näyttää samaan aikaan
tutulta ja oudolta.
Raimo juoksee ilman kenkiä alas kadulle.
Ruumiilla on siniset shortsit ja valkoinen t-paita,
aivan kuten Laurilla.
Laurin kasvot ovat kääntyneet sisäänpäin
kuin puolityhjä ilmapallo.
Kallon vieressä maassa on veristä, harmaata aivomassaa.
Jostain lentää lokki
ja nappaa lihanpalan.
Jalkakäytävä on veressä,
ja Laurin kädet ja jalat ovat vääntyneet
outoon asentoon.
Jotkut ohikulkijat pysähtyvät,
mutta kun he näkevät ruumiin,
he jatkavat nopeasti matkaansa
käsi suun edessä.
Raimo kuulee kaukaa sireenien ujellusta.
Sitten alas tulee muita Banaanitalon asukkaita.
Laurin ja Raimon työtoverit
Janne, Marja-Leena ja Kati
tuijottavat Laurin ruumista.
Marja-Leena alkaa nauraa hysteerisesti,
mutta nauru muuttuu pian itkuksi.
- Voi, miten pitkät varpaankynnet Laurilla on!
Pitäisiköhän mun leikata ne? hän nyyhkii.
Kati läimäyttää Marja-Leenaa kämmenellä selkään.
- Ole nyt hiljaa!
Olisit antanut sille,
niin se voisi olla vielä hengissä,
hän sanoo vihaisesti.
- Sehän oli sun vuoro.
Minä annoin viimeksi, Marja-Leena sanoo.
- Turpa kiinni, saatanan hullut! Janne karjaisee.
- Katsokaa nyt,
miten kauniit vaaleat hiukset Laurilla on.
Minun oma rakas Lauri, Marja-Leena sanoo surullisena.
Myös kuudennen kerroksen Magnus tulee paikalle.
Hänellä on yllään vanha oloasu
ja päässään keltainen lippalakki.
Magnus kantaa sylissään mustavalkoista kissaansa
ja silittelee sitä hermostuneesti.
Alakerran ikkunasta kuuluu Abban Summernight City.
About the author of Random Finnish Lesson: